How to Feed a Hungry Planet

Eräs monista seminaaria mainostaneista julisteista

Calgary, se sama Calgary, joka tulvi kesän alussa toimi seminaarin tapahtumapaikkana. Sinne kokoontui 120 nuorta mentoreineen 24 eri maasta valmiina keskustelemaan suuresta aiheesta, siitä kuinka maailma voitaisiin ruokkia ottaen huomioon tulevaisuuden haasteet. 

Suomen edustajat Calgary Stampedessa, jossa meistä tuli aitoja calgarylaisia valkoisten hattujen kautta. Stampedessa pidettiin myös seminaarin viralliset avajaiset. Kuvassa vasemmalla Iida Vesterinen, Elina Nissilä (kesk.) ja mentor Päivi Haapasalo oikealla. 

Viikon alussa kuulimme Calgaryn pormestarin Nadeeh Nenshin
 puheenvuoron. Oli hienoa kuulla, kun hän puhui siitä, miten
kaupunki on selvinnyt tulvista. Suurimmassa osassa kaupunkia
tuhoja ei voinut enää edes nähdä. 

Viikon aikana kuulimme eri maatalouden toimijoiden mielipiteitä asiasta, myös osa osallistujista pääsi esittelemään ratkaisunsa meille kaikille. Pääsimme vierailemaan John Deerellä ja Demi Mooren uusimman elokuvan kulisseissa. Pienryhmissä paneuduimme aiheeseen vielä enemmän ja kävimme intensiivisiä keskusteluja. Viikon päiville oli eri teemat kuten "innovaatio" ja "johtajuus".

Seminaarissa saavutettua työtä jatkamaan perustettiin johtokunta, jossa on jäseniä ympäri maailmaa. Yhteisesti päätetyksi motoksemme äänestyksen jälkeen nousi "I ACT" [minä toimin]. Jokainen osallistuja sitoutui myös tekemään kolme asiaa tietoisuuden lisäämiseksi ja tilanteen parantamiseksi. Äänestimme asioista ja ratkaisukeinoista ja asetimme tavoitteeksemme seuraavan: 

Increase sustainable access to nutrients-dense food

 for women and children world-wide

 to alleviate global hunger.

Adara Sajtos ja Iida Vesterinen kolmen asiansa kanssa.

Viimeinen päivä oli varattu juhlinnalle, pääsimme näkemään hieman Kanadaa ja Kalliovuoria kun matkustimme reilun tunnin matkan Calgaryn ulkopuolelle, Banffiin. Päivä Banffissa oli ikimuistoinen ja kaikki nauttivat siitä varmasti. Illalla kun palasimme hotellille oli vuorossa juhlaillallinen ja Marc Kielburgerin puhe. Hän on nuoresta iästään huolimatta saavuttanut paljon yhdessä veljensä kanssa. He aloittivat vähempiosaisten auttamisen jo hieman yli 10-vuotiaina. Siinä vasta hyvä esimerkki meille kaikille!

Kalliovuorilla kansainvälisessä seurassa. Amanda (vas.) ja
Mafer (2.vas) Meksikosta, Helen Kanadasta ja
Iida (oik.) Suomesta.

Seminaarissa opin paljon uusia asioita ja tapasin aivan mahtavia ihmisiä, joiden kanssa tulen pitämään yhteyttä toivottavasti niin kauan kun meissä henki pihisee. Minulle kenties silmiinpistävin ja häkähdyttävin kokemus oli  kuitenkin se, että monet osallistujista tulivat maaseudulta ja olivat siitä aidosti ylpeitä. Olen ollut monessa mukana Suomessa ja Suomen 4H:ssa, mutta täällä meillä maalta tuleminen ei ole niin iso juttu ja monet nuoret saattavat hävetä sitä taustaansa jossain elämänsä vaiheessa. Mutta voin kertoa teille: maalta tuleminen on ok, joissain paikoissa siitä voi olla ja saa olla ylpeä. Joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle, minulle tämä Kanadan matka toimi silmienavaajina tämän (ja niin monen muunkin) asian suhteen. Kuten eräs seminaarin puhujista totesi "lääkäriä ja lakimiestä tarvitsee jossain elämänsä vaiheessa, mutta maanviljelijää kolmesti päivässä". 

Iida 

4H-viestintäministeri, Ag-Summit edustaja

maalta ja ylpeä siitä

iida.vesterinen(at)4h.fi