4H-lähettiläs vie neljähoon sanomaa eteenpäin

Oletko koskaan huomannut millainen kuva ihmisillä on 4H:sta? Kun kysyn ihmisiltä, tietävätkö he mikä on 4H, vastauksena on joko "ei" tai sitten että "joo sehän on se porkkanankasvatuskerho". Mutta kun 4H on paljon muutakin. On kansainvälistymistä, yrittäjyyttä, työelämävalmiuksia, monipuolisia kerhoja, metsätoimintaa ja paljon muuta! Tämän vuoksi olen ollut mukana ideoimassa konseptia 4H-lähettiläästä.

4H-lähettiläät olisivat vapaaehtoisia julkisuuden henkilöitä, jotka veisivät 4H:n sanomaa eteenpäin. Ideana on, että tehtävässä toimii 2-3 henkilöä kerrallaan vuoden jaksoissa, mutta halutessaan he voivat jatkaa pidempäänkin. Lähettiläät voivat jakaa vastuualueitaan kiinnostuksensa mukaisesti. Toinen voi tykätä kerhotoiminnasta ja toimia esikuvana kerholaisille. Toinen taas voi olla yritysmaailman keulakuva ja täten jakaa tietouttaan uusille 4H-yrittäjille. Lähettiläillä olisi hyvä olla taustaa tai tietoutta neljähoosta jo ennestään. Silloin nimittäin tietää mistä puhuu.

Joka tapauksessa 4H-lähettiläs olisi hyvä esikuva nuorille. 4H-lähettiläs voisi vierailla 4H:n tapahtumissa ja täten toisi itseään lähemmäs neljähoolaisten tasolle. Olisi myös hienoa, jos lähettiläs kirjoittaisi terveisiään 4H:n nettisivuille Pilkkeen nettiversiossa. Ja koska sosiaalinen media on tämän päivän ykkösiä tiedonjaossa, voisi lähettiläs päivitellä kuulumisiaan sen kautta ja kirjoitella jopa tänne Nutokun blogiinkin!

Topi-nalle on toiminut jo vuosia 4H:n keulakuvana ja ihastuttanut niin pieniä kuin isojakin neljähoolaisia

Avainsanoja ovat siis näkyvyys ja tietoisuuden lisääminen. Ne ovat tärkeitä, kun markkinoidaan Suomen suurinta nuorisojärjestöä. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 85 vuotta siitä kun 4H-toiminta alkoi Suomessa. Nouseminen siinä ajassa Suomen suurimmaksi nuorisojärjestöksi on vaatinut pitkäjänteistä työtä ja nyt kun 4H tarjoaa todella monipuolista toimintaa, voimme yhdessä ottaa tavoitteeksi kasvattaa tietoutta ja imagoa ihmisten keskuudessa. Tähän yhdeksi työkaluksi ehdotankin 4H-lähettilästä.

Olen jo saanut hyviä ideoita, keitä voisin pyytää tähän vastuulliseen tehtävään toimia keulakuvana koko 4H-järjestölle. Sain viime vuoden yritysseminaarissa Oulussa tavata ihanan Diandra Floresin ja kävin viemässä hänelle 4H-järjestön tervehdyksen. Keskustelimme hänen kanssaan myös tästä konseptista ja se innostus mikä hänestä huokui, sai minut uskomaan, että juuri sellaisia innostuneita lähettiläitä me tarvitsemme.

Mitä mieltä sinä olet tästä ja kuka voisi mielestäsi sopia 4H-lähettilääksi? Kommentoi tähän kirjoitukseen tai lähetä sähköpostia osoitteeseen meri.vahakangas@gmail.com

Ihanaa kevään jatkoa ja pääsiäisen odotusta!
Meri Vähäkangas
Nutokun varajäsen

Kansainvälinen viikko Porissa

Kello on sovitut 18:05. Juoksen varmuuden vuoksi linja-autoaseman kerran ympäri.

 Ketään ei missään... Miksi? Aikaa kuluu. Soittelen odotellessani 

hermostuneena kavereilleni: "Hei apua, ketään ei ole missään.

 Siis mun kyytiin ois pitäny jo hypätä kolme itävaltalaista!!!"

Luvassa oli siis Porin 4H-yhdistyksen organisoima kansainvälinen seminaari Porin lähellä Silokallion kurssikeskuksessa helmi-maaliskuun taitteessa, jonne tuli porukkaa Sloveniasta, Itävallasta ja Espanjasta meidän suomalaisten sekaan. Pääteemana oli suomalainen talvi, mutta toki päästiin nauttimaan myös muiden maiden esityksistä. Kuulostaa hyvältä? Jos minulta kysyttiin ennen seminaaria, niin ei. Tiedän, että olen aina saanut hyvin negatiivista palautetta englannin lausumisestani, ja muutenkin englannin kieli on ylikorkean vaatimustason takia ollut minulle melkoinen hidaste monella tapaa. Kuten esimerkiksi ylioppilaskirjoituksissa. Viimeiseen saakka olin vältellyt kansainvälisiä juttuja, ja mihin minä ilmoittauduinkaan? Viikoksi peräkorpeen kansainväliselle leirille?!

Itävaltalaiset tulivat siis sinä sunnuntaina lentokenttäongelmien takia tunnin myöhässä, ja he tosiaan pääsivät lopulta tekemään telemarkkinsa mun autoliikkeestä lainassa olleeseen käytettyyn autoon. (Omani joutui remonttiin, tietenkin päivää ennen leiriä...) Matkan aikana en puhunut juuri mitään, vaan kuuntelin, kun itävaltalaiset supisivat hentoa saksaa takapenkillä. Huh, ainakin automatkasta selvisin.

Unettoman yön jälkeen maanantaina oli jo aika pistää seminaari pyörimään, joka oli minulle ainakin melkoinen shokki. Oli luvassa tutustumista leikein ja workshopein, joka minulle ainakin oli melkoisen kimurantti homma. Välillä tuntui, että en selviä englannin kielen kanssa, ja että henkinen koettelemus oli aivan liian suuri. Halusin vain olla omassa rauhassa ja yrittää sulatella asioita.Tiesin jo maanantaina, että tiistaina pääsen Poriin, jossa tällä hetkellä asun. Huh, mikä pelastus... Kotiin turvaan! Vietettyäni päivän kotona ja yliopistolla, asennoiduin siihen, että tällä leirillä en ole loppuun asti, koska pahalta tuntuu. Kun tiistai-iltana palasin takaisin, heillä oli ollut ilmeisen riemukas päivä ulkosalla. Oli ollut ruoanlaittoa trangialla ja selviytymisharjoituksia talvisissa olosuhteissa. Tultuani leirikeskukseen menin puhumaan suomalaisten kanssa, koska se tuntui turvallisemmalta.

En tiedä, miten se tapahtui, mutta me päädyttiin erään suomalaisosanottajan Amandan kanssa katsomaan Salattuja elämiä ja sen jälkeen muita kotimaisia tv-sarjoja. Amandan olin jo pari kertaa aiemmin tavannut, mutta en enempiä ollut puhunut hänen kanssaan. Eihän se television katselu suomalaisten kesken kuulunut mitenkään leirin ideologiaan, mutta siihen me kuitenkin sorruttiin. Juuri se ilta olikin todella rattoisa, ja jotenkin sen avulla pääsin aavistuksen lukkiutuneesta tilasta auki. Vaikka kontakti oli ollut suomalaisen kanssa, niin sen avulla olo oli huomattavasti huolettomampi. Ehkäpä voisin vähän uskaltautua vuorovaikutukseen myös ulkomaalaisten kanssa? Oikeastaan siitä lähtien olin aika erilainen ihminen. Uskalsin puhua enemmän englanniksi! Eräs slovenialainen kommentoi tosin, että puhun vahingossa suomea välissä... Se voitaneen antaa itselleni anteeksi.

Leirillä oli vielä monenlaisia ulkopuuhia. Harjoiteltiin sauvakävelyä ja nautittiin liukurilla laskettelusta. Oli myös uudenlaisten talvilajien olympialaiset, jossa esimerkiksi hiihdettiin tamdem-suksien kanssa. Kermana kakun päällä olivat Amazing Pori Race, jossa suoritettiin annettuja tehtäviä Porissa, sekä tietenkin loisteliaat viimeisen illan bileet. Kaikki loput päivät olivat minunkin mielestä erittäin mukavia. Uskaltauduin jopa laulamaan Singstaria!

Leiri kasvatti kohtuullisissa määrin itseluottamusta, ja muutenkin opin, että jos ei edes yritä, niin ei oikeasti voi saavuttaa juuri mitään. Toki tiedän näin jälkikäteen sanoa, että en siellä leirillä kokoaikaisesti tsempannut sataprosenttisesti, vaan tarvitsin aikaa itselleni, joka on minulle muutoinkin luonteenomaista. Joka tapauksessa, suuresta pelosta tuli melko nautinnollinen kokemus, kun asiaan suhtautui oikein.

Haluan tässä välittää vielä suuret kiitokset leirin järjestäjille ja kaikille osallistujille. Erityisesti vielä Amandalle ja Satulle suuret kiitokset nautinnollisesta leiristä, sillä etenkin teidän ansiosta leiristä tuli yksi tämän vuoden kohokohdista!

Kauppila l Karri
Nuorisotoimikunnan varajäsen
Loimaan 4H-yhdistys, asuinpaikkana Pori